maanantai 24. joulukuuta 2012

Hyvää joulua!

Nyt on aatosta selvitty ja mukava ja rauhallinen aatto olikin. Isä ja mummi kävi meillä viettämässä joulua, niin kuin aina. Sain tosi mukavia lahjoja ystäviltä ja perheeltä, kiitos kaikille!

lauantai 22. joulukuuta 2012

Nyt joku roti!

Päivää! Täällä surkein bloggaaja ikinä! Mitä kuuluu kukkuluuruu???
Eilen oli hauska ilta. Aloteltii Katin synttäreiltä Sannan ja Miiron kämpiltä, Mellunmäestä. Ne on just vähän aikaa sitten muuttanu sinne, tosi kiva pieni koti. Sanna on sisustanu sen asunnon tosi nätiksi. Itekkin sitten haluun Teemun kanssa hienon kodin. Ja KOIRAN. YHYHHYHYYHY nään JOKA YÖ unta koirasta. Nytkin katon rotikka-videoita Youtubesta. Rotikka joululahjaks. Hankkisko kukaan? Paketissa pieni pötkylä, kiitos! Noei. Ei koirii saa antaa lahjaks. Paitsi mulle, ehehehe. Ja ei tää oo edelleenkään vaan kuukauden haaveiluu, vaan monen vuoden pohdinnan jälkeen, oon tullu siihen tulokseen, että koira mulle ja äkkiä. Teemulle ja mulle se tulisi. Meille on sitten turha kenenkään yrittää murtautua, koira pitää siitä huolen, että ilman, ainakaan suurta pelkoa, sinne ei kukaan tunkeudu. Eikä ainakaan lähde pois, ennen kuin talonväki on herätetty paikalle;). Ja ulkonakin raiskarit voivat väijyä joitain muita pusikoissa, ellei halua 42 veitsenterävää hammasta uppoutuvan itseensä, jos yrittää kimppuun käydä. Ja sen kanssa KEHTAISI kävellä ulkona, vielä todella ylpeä voisin olla. Vaikkakin se tulisi meille kaikesta muusta syystä, kuin ulkonäön takia. Mutta onhan se suuri plussa, että koiran ulkonäkö miellyttää aivan täydellisesti silmää.
No mutta, niin eilisestä! (:D) Tosiaan sitten käytiin pikapikaa Teemun kans moikkaaassa Tarua Kalliossa, jonka jälkee suunnistettiin Puksupubii. hahaha ei perse me ollaan siellä aina niin noloja. Minä, Teemu, Santeri, Tiina, Oona ja Sami. Siellä taas viihdyttiin koko ilta. Hauskaa oli ja lisää tämmösiä ihania iltoja meille, kiitos!
Ja nyt mulla on ihan superhyperkiire. Mut ehin silti vielä vaihtaa sanasen tästä tutusta aiheesta, koirasta. Oon suunnitellu, että koittaisin sille BARFausta, kotitekoista ruokaa tai sekaruokaa. Katsoo nyt sitten. Esimerkiksi yrjölänpuuro voisi olla aika bueno. Toivon mukaan en rupea hätäpäissäni syöttämään koiralleni Luppaa ja Bedigreetä, vaan koska en ole ymmärtänyt, miten muita ruokia sille koiralle tehdään. Pitää pyytää parilta kaverilta hyviä neuvoja hyvien nappuloiden suhteen, jos niihin päätyisin. Sen näkee sitten. Toivon mukaan koira ei haukkaa pelkkää happea. Moikka! Loppuun katastrofi:

keskiviikko 21. marraskuuta 2012

Kävin lenkillä..



..ja se on harvinaista. Mulla on superhuono kondis ja on tapahtunut myös lihoaminen. Aion tehdä asialle jotain. Painoa saisi pudota edes muutama kilo, näin aluksi. Vaikka en olekkaan lihava, niin tätä tahtia pian olen. Ne ostamani farkutkin ovat tosiaan 3 kokoa isommat, kuin muut farkkuni ja se hirvittää. Langanlaihaksi en missään nimessä halua, mutta timmi ja terve vartalo olisi unelmaulkonäkö. Toivon mukaan into kuntoiluun ei lopahda, niin kuin aina ennenkin. Teemun ja minun ostamaa kahvakuulaa saisin myös ruveta käyttämään useammin.
Isäni sanoi aikanaan, että hänen puolestaan voisimme olla veljeni kanssa vaikka 200 kiloisia, mutta kun se ei ole terveellistä. Ja se on tosi. Ja jos tästä vielä vähääkään kasvan leveyttä, niin kaikki vaatteeni jäisivät sitten pieniksi ja sitä en halua.


 Lopuksi vielä kuvat Ellenistä ja Eemilistä, koska mä en kyllästy niihin koskaan:

Kukkulan kuningatar, Ellen. (epätarkka, jee!)


Eemil... Toi pallo oli 5 sekkaa ehjä, kunnes Eemil venytti suunsa siihen ja se puhkes. Koira on vissiinkin käyny tätä kuvaa ennen uimassa, turkista päätellen.

tiistai 20. marraskuuta 2012

Rakkauteni rottweileriin

Postaan taas...
Nyt on pakko pyytää kirjoitusvirheitä anteeksi, äikänmaikkani ei tarkista tekstiä ja olen väsynyt!

Hain joskus viidennellä tai kuudennella Enniltä takaisin hänelle lainaamani ja isältä joululahjaksi saamani Tuire Kaimion Pennun Kasvatus-kirjan, jota rupesin lueskelemaan kotimatkalla (aikaisemmin selasin vaan kirjasta söpöt pentujen kuvat) ja siitä se intohimo koiriin ja niiden maailmaan lähti.
Meillä ei ole ikinä ollut kotona koiraa. Pienenä tavallaan ainoa koira jonka tunsin oli enoni tiibetinspanieli, Jesse ja sekin ärhäkkä. Kolmannella luokalla tutustuin toisen enoni nykyisen vaimon labradorinnoutajaan, Kamuun. Kamu oli kaikkien kamu. Ihana ja herttainen koira, lempeällä luonteella. Levätkää rauhassa söpöliinit. Koirakontakteja ei tosiaankaan ollut paljon, mutta tämän kyseisen kirjan avulla halusin todellakin lisää niitä ja tietää ja tutustua kaikkeen, mikä liittyy koiriin. Kävinkin 14-vuotiaana ystäväni, Santerin kanssa erään koirahoitokurssin ja sieltä sain todella paljon vinkkejä ja oppeja koiran hoitoon, omistamiseen, käyttäytymiseen ja kouluttamiseen.

Ennen kuin sain kirjan Enniltä, niin olin käynyt kyläilemässä alakerran naapureilla, millon kenenkin ystävän kanssa. Heillä oli rottweiler, Lotta. Sillon en vielä tiennyt rodusta mitään. Minusta Lotta oli vain ihana, lempeä, rohkea ja suloinen koira, jota oli kiva käydä paijailemassa ja käyttämässä kävelyllä. Lotta oli silloin jo melko iäkäs koira. Käytiin sitten Vilman kanssa monen vuoden tauon jälkeen pimpottamassa heidän oveaan ja ovi aukesi ja kysyttiin, että "mitä Lotalle kuuluu?" Saimme siinä tietää, että Lotta oli kuollut. Heillä oli uusi koiranpentu. Eemil. Muutaman viikon päästä tuli Eemilin sisko Ellen taloon.

Siitä se lähti. Rakkauteni rottweilereihin. Ellen ja Eemil ovat kuin minun ja Vilman omia koiria, olen todella onnekas, että nämä koirat ovat olleet elämässäni jo kuusi vuotta ja rakastan niitä. Käydään Vilman kanssa koirilla aina muutaman kerran vuodessa, he ovat muuttaneet nelisen vuotta sitten Turun lähelle.
13-vuotiaana tutustuin silloisen kaverini rottweiler-pentuun, joka näytti minulle rottweiler-urosten oikeaa puolta, sitä pelotonta, terävää, rohkeaa, mutta siltikin niin uskollista ja sinnikästä luonnetta.

Eemil on päinvastainen. Se on pehmolelu. Pelästyy helposti, ei dominoi, kiltti kuin saapas, jokseenkin reviiritietoinen otus (matkii lähinnä vartioimisessa siskoaan, joka on kaikessa ihan omaa laatuaan.). Se ilmoittaa aina, jos ovelta kuuluu jotain epämääräistä. Tehtäväjako on selkeä; Eemil pitää kovaa meteliä takana ja Ellen menee hiljaa, rohkeasti ja päättäväisesti eteenpäin katsomaan, että mitä siellä on. Erittäin uskollinen. lempeä, höntti, kaikkien kaveri, todella rakas. Eemil ei nössöytensä varjossa kuitenkaan jättäisi pulaan. Ainakaan jos Ellen vähän auttaisi ;)
Ellen on todella terävä, tulinen, erittäin lojaali. Ellen vartioi jatkuvasti ja ilmoittaa matalalla murinalla kaukanakin liikkuvista uhista. Ellen ei päästäisi ketään missään tilanteessa voitolle, se on niin voittaja kaikessa. Todella fiksu otus, niin kuin veljensäkkin. Eemilin viisaus on vaan välillä hieman näkymätöntä. Luonteen kovuudeen ohella Ellen on erittäin lempeä ja hellyydenkipeä ja todella rakas. Ellen on pikkuprinsessa ja diiva.

Ellenin ja Eemilin omistajilla on myös kaksivuotias rottweiler-uros, Anton. Anton on todella dominoiva jääräpää. Fiksu ja komea poika siltikin. Minulla on siihen hömelöön viha-rakkaus-suhde. Painottuu todella paljon enemmän rakkauden puolelle, mutta silti. Vilma tietää, mitä tarkoitan.

Ystäväni Marin edesmennyt rottweiler narttu, Jade oli erilainen kuin Ellen. Ellen on tulisempi ja terävämpi, kuin mitä Jade oli. Jade oli lempeä mummeli, joka siltikin ilmoitti aina, jos jokin asia ärsyttää. Se oli todella lojaali.
 Marin eräällä ystävällä on myös rottweiler-uros. Gizmo 3-4v. Aikuistuttuaan Gizmosta huomaa hänen dominoivan ja vartioimisviettisen puolen, niinkuin rottweilerin kuuluukin olla. Gizmo on juuri semmoinen kuin rotikan kuuluukin olla. Työskentelynhaluinen, terävä, lempeä, dominoiva.
Olen 13-vuotiaasta asti halunnut rottweileria. Olen tullut Teemun kanssa siihen tulokseen, että otamme nartun joskus. Tavallaan haluisin uroksen, niinkuin Teemukin. Mutta niissä ärsyttää se, että kaikki asiat ajatellaan pallien kauttaa ja elämässä ei ole muuta, kuin muille uroksille kovistelu, jos saan hieman kärjistää. Uros olisi putkiaivojensa kanssa ja "tässä ja nyt"-asenteellaan helpompi ja suorempi, jos pitää esimerkiksi joitain laumanjohtajuusepäselkeyksiä hiota. Nartut ovat tässäkin asiassa nokkelampia, joka on sitä, että jos on epäselkeyttä laumanjohtajuudessa, niin he vievät ns. "vallan" sniikisti, ja kun he kokevat, että valta on heidän puolellaan, niin se kostautuu sitten takaisin tulevaisuudessa, sehän on selvä. Mutta teen tietenkin ihan pennusta asti täysin selväksi, että kuka käskee, niin ei pitäisi tällaisia ongelmia syntyä. Helppoa ei tule tämän rodun kanssa olemaan, mutta en olekkaan ikinä halunnut mitään helppoa koiraa, vaan haasteita ja sitä, että kovan työn jälkeen saan hienon koiran minulle ja Teemulle. Ja kuten kertomistani rotikoista näkee, sukupuoli ei todellakaan kerro luonnetta. Mutta se antaa vähän tai vähän enemmän osviittaa siitä, että mitä koira mahdollisesti tulee olemaan. Nartuissa on myös se hyvä puoli, että ne eivät kuse joka toiseen tolppaan, mikä on rasittavaa.

Koira tulisi meille alustavasti kotikoiraksi. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että istuisin sen kanssa päivät pitkät sohvalla ja veisin sen kaksi kertaa päivässä korttelin ympäri tarpeilleen. Treenaisin tottelevaisuutta koiran kanssa itseksemme ja välillä koittaisimme erilaisia harrastuksia. Jos löytyy meille sopiva ja kiva harrastus, niin saattaisimme jatkaa sitä. Erinäisiä koirakoulutuksia, erityisesti rottweiler-rodulle suunnattuja, voisimme käydä läpi. Näyttelyitäkin olisi kiva käydä kokeilemassa ja katsomassa, miten koira pärjäisi. Eläisimme normaalia koiran elämää, tämän vaativan rodun ehdoilla. En malta odottaa tulevaa koiraani. Mutta ei ole kiire, joten sen aika ei ole vielä. Santeri sanoi, että pitäisi odottaa kymmenen vuotta ja elää ensin. Miten minä sitten eläisin, ellen ottaisi koiraa, kun koirat ovat olleet suuri osa sydäntäni ja elämääni tähänkin mennessä? Onneksi sain käännytettyä poikaystäväni, joka vielä vuoden alussa pelkäsi koiria, niin koiraihmiseksi ja hänkin todella haluaa ottaa rottweilerin ja tietää, mitä se tuo tullessaan.

 Ohessa kuvia Ellenistä, Eemilistä ja Antonista.



Kahdessa ylemmässä kuvassa Anton. Söpis.

Ellen. Se tykkää leikkiä yksin selällään. Normaalia.


Kaikki kolme ja Vilma.

Anton. Hyi, mikä karhu!


Ellen. Nartuista nartuin. Juuri siksi niin rakas.

Eemil.

Eemil omana itsenään ja Anton. Rakkaat.

Kaikki kolme posettaa. Hieno kuva!

Ellen, mä ja Anton.

Postausinto iski

Jälleen postaus. Vastahan alle 5 minuuttia sitten postasin viimeksi. No eipä se ketään haittaa, ei ainakaan minua ja mun blogihan tämä on. Täynnä kirjoitusvirheitä, sotkua ja höpöhöpö-kuvia.

Mä ihailen kyllä kaikkia, jotka kirjoittavat säännöllisesti blogiin. Kertomalla mielipiteitään asioista, lisäämällä päivän asu-kuvia ja kertomalla asustaan, kirjoittamalla arjestaan, viikonlopuistaan, lemmikistään jne. Itsekkin haluaisin sellaisen innon tätä blogia varten. Mutta tuntuu, ettei minulla oikein ikinä ole kirjoitettavaa ja aina, kun mietin, että "tästä asiasta kailotan kyllä koko maailmalle (tai ainakin viidelle lukialleni)", niin unohdan sen sitten, kun pääsen koneen ääreen. Tykkäisin painottaa täällä pääasiassa vaatteisiini ja tyyliini, mutta olen laiska ottamaan esim. päivän asu-kuvia. Mutta siihen aiheeseen voisi paneutua myös muillakin tavoin, katsotaan. Unelma-blogissani olisi kaikkea muutakin kyllä, sillälailla sopivasti. Toivottavasti into blogini suhteen säilyisi pitkään, eikä lopahtaisi niin kuin aina.
Aiheita riittää päässäni tällä hetkellä vaikka millä mitalla, joten saatan kohta taas postata..Haha. Toivon mukaan malttaisin esimerkiksi HUOMISEEN. Heippa! 
Kaunis ilme.

Esittelyssä taas uutuuksia




Olen tosiaan viime aikoina ostanut/saanut/jollain muulla tapaa hommannut paljon uusia vaatteita ja asusteita ja tässä niistä jälleen osa. Unohdin kuvata uuden lempivyöni, jonka ostin Monkista n. viikko sitten. Ehkä saan siitä joskus otettua jotain kuvaa ja lisään tänne.

Pipo, iltalaukku, lompakko.

Sain tämän kauniin laukun mummiltani. Yllättäen haluaisin käyttää sitä pikkujouluissa.

Heilahtanut kuva ;) Uusi lompakkoni Aleksi-13-liikkeestä. Oli puoleen hintaan, joten todella halvalla tämän kanssa pääsin. Aitoa nahkaa, joten on laadukas.


Pipon sain äidiltäni ja se on Seppälästä ostettu. Sanoin jo aikaisemmin itselleni, että pipot jätän tänätalvena hattuhyllylle, koska haluaisin opetella käyttämään hattuja. Mutta tämä pipo on jotenkin todella ihana, joten pakkohan sitä on käyttää. Niin kuin kaikkia muitankin pipojani, minkäs teet.
Ps. Älkää välittäkö siitä, että kuvien koko vaihtelee. Testailen vaan, että minkä kokoiset kuvat olisivat parhaat. Tuntuu siltä, että tämmöisien kuvien ei tarvitse olla jättisuuria, mutta sitten, kun lisään asukuvia tai "muuten vaan"-kuvia, niin ne sitten suuriksi. Jää nähtäväksi. Tsaukki!

Enemmän ja vähemmän uutta

Mä olen viime aikoina ostellut paljon uusia vaatteita. Suurinosa taitaa olla alennuksesta ja osan näistä sain ystävältäni. Kiitos Mari! Tässä ei ole kaikki minun ns. "uudet vaatteet" viime ajoilta, mutta osa ainakin:
Monkista hauskan näköinen toppi. Oon tykästynyt kaikkeen kiiltävään. Kiva harakka.
Kappahlista ihana sininen villapaita.
Espritistä uusi lempimekkoni. Melkein polviin asti tämä ja sopii myös talvimekoksi.
Marilta saamani hieno t-paita. Takana on samanlainen kuva.
Marilta tämäkin. Tämä pitsipaita oli todella nätti päällä. Pitää katsoa, että hyödynnänkö sitä mahdollisesti joissain pikkujouluissa.
Monkista viininpunainen paita. (Väritys on kuvassa vääristynyt, oikeasti tummempi.)
Marilta saatu yksi uusi lempipaitani! IHANA.
Marilta sain urheilutopin. Tämä saa odottaa käyttöään vielä pitkään...
Sain tämän myös Marilta. Nätti pitsihame. Pääsee päälläni päivänvaloon pikkujouluissa.
RUSKEA hame Marilta. Kotelomallia. Väritys on taas vääristynyt.
Flashin alennuksesta ostamani kukonaskelhame. Kotelomalli. Tämä oli tänään ekaa kertaa päälläni.
Uusin ostokseni; RENNOT farkut. Mielettömän hienot ja vieläpä puoleen hintaan Lindexistä. Huolestuttaa vaan todella paljon, että näiden koko on n. 2-3x suurempi, kuin esim. viimeksi, kun ostin farkut. NAM!!!






















maanantai 19. marraskuuta 2012

Hiljaiseloa

Mä en ole näyttänyt naamaani täälläpäin aikoihin. Ei ole ollut mitään asiaa täällä ja olen ollut tämän suhteen todella laiska, niin kuin kaiken muunkin. En mä edes tiedä mitä varten tämä mun blogi on olemassa. Ehkä vaan tavallaan...kaiken varalta? No mut kuvia mä aina melkeempä vaan tänne lisäilen, joten jatkan sillä linjalla nyt ja katson mitä muuta voisin joskus saada aikaiseksi täällä.
Tässä kuitenkin päivän asuni.


















Takki - Zara
Kengät - Vagabond
Kaulakoru - Vila
Villapaita - Kappahl
Farkut - Kirpputorilta, mutta ovat Acnet
Laukku - Kirpparilta, mutta alunperin Lindexistä
Alla oleva toppi - Monki  

maanantai 8. lokakuuta 2012

Hei meikäläinen on ruvennu kuntoilemaan

Uskokaa tai älkää. Mut ostettiin Teemun kanssa kahvakuula ja ai että, ku sillä on kiva treenata! Vihdoinki jumppaaminen tuntuu kivalta. Aina se on ollu ihan tylsää raatamista. Huikee fiilis, suosittelen kaikille! Toivon mukaan mun into ei sammu heti kohta, niinku aina tähän mennessä.

perjantai 28. syyskuuta 2012

Otsatukka

Joo. Nyt näytän ihan samalta ku yläasteella ja näytän myös vähän äidiltäni. Kiva kiva. Mut tää kuva on todella onneton, ku otin vaan nopeesti jonkun. Mun hiukset oli tätä ennen läpimärät sateen takia ja sitten kuivasin ne suoraan föönillä, joten siks otsis rupes sojottaa sinne tänne. Mutta skidin taistelun jälkeen sain sen joten kuten ojennukseen.

sunnuntai 16. syyskuuta 2012

Dam di dam dam

Poikaystäväni on rakas hölmöläinen. Joskus Amra.

keskiviikko 5. syyskuuta 2012

Viikonloppu

Käytii Vilman kans viikonloppuna taas murusien luona visiitillä. Oli supermahtavaa nähdä koiruuksia ja tietysti ISÄNTÄ(/EMÄNTÄ!!!!)VÄKEÄ. Superia oli myös Vilman kanssa yömyöhään höpöttely, saunominen ja miten se meni.....SUUHUN SOPIVA RUOKA. Koirilla syön aina elämäni parhaimpia ruokia, aah. Viikonlopun parhauksiin kuuluu myös mun ja Vilman jutut, joista ei kerrota julkisesti muhahaha. Vaikka ei tätä kukaan luekkaan. Vaikkakin vaan pikkujuttuja olivat. Joo ja ei tarvitse miettiä, että oltaisiin vaikka harrastettu villiä lesboseksiä, vedetty kamaa (jotta laihtuisimme/lihoisimme), syöty koirat tai mitään muutakaan iljettävää. Ja Vilma ei ole iljettävä, HEHEHE. Mä se olen. Ja hauska...
Harmittaa vaan, ku Ellen ja Eemil on jo jotenki niin vanhoja. Vaikka ne onki "vasta" 6 vuotiaita, ni silti. Ku niiden vanhemmatkaan ei eläny mitenkään kovin vanhoiks, ni sit pelottaa vaan, et millon näistä karvaturvistaki aika jättää yhyhyhyhyhhyhy. Mut onneks ei kuitenkaa vielä vuosiin, eli ehkä en vielä hätäile! Anton puolestaan on 2v. pojan möhkäle ja täynnä elämää ja virtaa ja leikkimistä:D Kyllä Ellenissä ja Eemilissäki on, mut huomaa, että Anton on vielä nuori poju, semmonen pentumainen. Ellenissäkin asuu vielä sisäinen pentunsa, koska se tykkää touhuta Antonin kans, toisin ku Eemil, joka löhöö sohvalla mieluusti ja joskus, jos jaksaa, niin menee mukaan leikkiin (=viereen haukkumaan häntä heiluen...Kova jätkä).
Nyt kuvia pikkusista haukuista:
Anton....Se on vielä kasvuiässä....kiva.....ei mitää....

Eemil ja VICKY:D:D::DSe kattoo Eemilii.

Anton ja Ellen. Tätä mä tarkotin... Ne painii koko ajan kahestaa. Täski kuvas Eemil katto mun ja Vilman kaa telkkaa. Ja ruudussa Andy uimahallissa, mmmmm.

<3 td="td">

Ellen-kulta.

Anton. Kiva karhu.

Ellen

Ellen on supernätti tyttö ja tosi pieni rottis. Se on narttu labbiksen kokonen. Mut luonnetta löytyy todella paljon ja vähän enemmän.

Eemil posettaa. Osaa se siis joskus kerran vuodes olla komee.

Eemil ja Anton. Fiksun näkösiä.

Siis todella fiksun näkösiä.