tiistai 5. maaliskuuta 2013

Hellurei kaikki nilkit ja nulkit

Notkea rotta (tässä oli pitkään kirjotusvirheenä Notka rottaa.....ok.) soi päässä. Huolestuttavaa! Siitä otsikko.

Outo olo

Mo!

Apea fiilis. Ei tietä syytä.

Menin käymää koululla, mut maikka tööttäs autostaan mulle pihalla ja oli kotimatkalla. Että turha reissu sitten sekin. Mulla ei oo mitään tekemistä. Okei, voisin siivota mun huoneen, joka on aivan kauheessa kunnossa, mutten jaksa.

Turhauttaa moni ihminen. Itseni usein mukaan lukien. Haluisin mennä salille. Mut mä en jaksa mennä sinne, hohohoho. En siis tarkota sitä, ettenkö jaksais siellä tehä kaikkea. En vaan jaksa tota matkaa! Pitäis kävellä juna-asemalle, mennä yks väli junalla ja kävellä siitä salille. Huijjuijjui. Ei pysty. Katsoo, jos ehkä ryhdistäydyn kohta ja lähen sinne.

Viiden jälkeen Elina palauttaa mun mekon. Jännittää vähän, että miltä se tulee näyttämään mun päällä kavennuksen jälkeen. Laitan sen tosiaan ukin hautajaisiin lauantaina. Lisäksi pistän mun yhet nilkkuri-malliset korkokengät ja Oililta lainaamani takin. Ehjät sukkahousut ois kiva pistää kans sinne. Pitää varmaan käydä ostamassa.

Mulla on jotenkin bergeleen ankea olo.LOOOOL!!! Sanoin tossa ylempänä, etten muka tiedä syytä. Tältäkin istumalta voisin sanella muutamankin syyn, mutta jätän sanelematta. Ihan pikkuasioitahan ne on, mutta ketuttaa silti.

Nyt mieleni halajaa kuunnella Sinèad O'Connoria, Maija Vilkkumaata, Alanis Morrisettea, I Blame Cocoa, Madonnaa ja Cat Poweria. Päädyn kuitenkin johonkin Scream and Shoutiin. Bueno-musaa tähän outoon oloon olisi myös Snow Patrol. Tai Neil Young. Tai vaikka Ennin esityksessä oleva yksi laulu.








maanantai 4. maaliskuuta 2013

Miten se voi olla niin hankalaa?

Pakko avautua asiasta, joka ärsyttää mua nyt ja aina; Ihmisissä se, että ei voi sanoa asioita suoraan ja vihjaillaan niitä näitä.

Miten se voi oikeasti olla joillekin niin haastavaa? Onko se vaan sitä, että pelätään, että toinen suuttuisi? Ei kehdata sanoa ei tai asiaa suoraan päin naamaa? Halutaan miellyttää toista? Vähiten minua kiinnostaa tekosyyt. Miksi pitäisi ladella tekosyitä? Todella monista tekosyistä paistaa vaan valhe läpi ja se, että ne on todellakin TEKOsyitä. Suurinosa taitaa kuitenkin olla ihan oikeitakin syitä, mutta ei siltikään välttämättä kiinnosta. Jossei se keskustelun toinen osapuoli ymmärrä, niin se on hänen ongelma, ei sen, joka kieltäytyy tai on eri mieltä. Jos oikeasti osaa vaan ajatella omalla päällään, niin henkilö, joka sanoo ei tai on eri mieltä, niin ei ehkä kuitenkaan ole läpeensä paha, joka haluaa vaan ilkeyttään kieltäytyä ja olla kaikesta toista mieltä. Ehkäpä hänellä on oikeasti muuta puuhaa, jonka takia joutuu kieltäytymään jostain asiasta. Ja vaikka ei olisikaan mitään muuta tekemistä, niin saa sanoa ei. Ketään ei tarvitse miellyttää. Mutta mielistelyä ei ole se, että auttaa toista. Siitähän saa itsekkin hyvän mielen. Mutta, jos olisi itsellään joku este tai ei, niin ei tarvitse mihinkään suostua ja sen syyn voi pitää itsellään hyvällä omatunnolla. Siinä vaiheessa pallo on sillä toisella henkilöllä ja hän saa tulkita asian miten tulkitseekaan.
On ihan okei jäädä kotiin kavereiden bileistä ja työpaikan virkistyspäivästä. Myös silloinkin, kun ei ole mitään tekemistä. Siitä ei voi nimitellä itsekkäästi. Kaikki on oman elämänsä kunkkuja, siitä saa muut miettiä mitä haluavat. Itselleen ei tarvitse aiheuttaa pahaa mieltä siitä, että on "pakko" miellyttää muita. Kukaan ei ole velvollinen selittämään elämäänsä kenellekkään. Virkavalta on asia erikseen.

Ihmetyttää myös suuresti ne, jotka vetävät toisen suoraan puhumisesta, jossa ei ole mitään tekosyitä saneltuna, niin herneen nenään.

Tässä pari esimerkkiä tilanteista, joita tarkoitan.

- Kun kysytään jotain asiaa, vaikkapa "nähtäisiinkö huomenna illalla?" Vastaus:
"Mulla on kyl kaikkee muuta ja nään sitä ja tätä ja tota". Minua ei voisi oikeasti vähempää kiinnostaa. Tollainen vastaus ei ole mikään vastaus kysymykseeni. Usein päässäni surisee tällaisien vastauksien kohalla. Ja mitäs tohon pitää sitten sanoa itse? "Joo eli ei vai joo?" Henkilö selvästikin haluaisi, että vastaus olisi "Joo, siis mä ymmärrän! Sul on kauheasti kaikkee, etkä voi nähä! Yritän joskus uusiksi, heips!!" Ärsyttää, kun OLETETAAN, että tollaisesta mongerruksesta saataisiin jotain tolkkua. Minua kiinnostaa syyt vasta siinä vaiheessa, kun itse niitä kysyn ja silloinkaan niitä ei ole pakko kertoa, se sopii ihan hyvin.

- Kun kysytään jotain, mihin toinen ei halua vastata, niin sitten se ei halua vastata. Ei pidä ottaa itseensä. On myös fine sanoa suoraan, ettei halua puhua asiasta.

- Se kun ollaan jossain kylässä ja sieltä se emäntä tai isäntä aka kaveri tai tuttu rupeaa vihjailemaan, että "kohta on suihkun aika jajajaja mummikin tulee käymään". Tajuan joka kerta, että silloin pitäisi kohta lähteä menemään, mutta entä, jos en oikeasti ymmärtäisi tai esittäisin, että en ymmärrä. Mitäs sitten tapahtuisi? Jäisimme odottamaan nukahtamista sohvalle? Sanokaa tässäkin vaan suoraan, että "pai pai, kohta pitää alkaa lähtemään." Jos joku luulee, että tosta suuttuu, niin miten se voisi olla ensinäkään mahdollista?? Eihän tollaisesta voi suuttua, eihän. Tietenkin pitää itse miettiä, milloin on korkea aika lähteä, ei siitä tarvitse erikseen kenenkään sanoa. Mutta entäs sitten, jossei itsestä vielä silloin oikeasti tunnu siltä, että nyt kuuluisi hyvissä ajoin lähteä. Pitääkin joskus varmaan itse testata tällaista, että jään jonkun vihjailijan kotiin maleksimaan niin pitkään, ennen kuin mielestäni on kotiinmenoaika.
Oman pään mukaan meneminen ei ole epäkohteliasta, ihmiset hyvät! Törkeä ei saa olla tarkoituksella. Kohteliaasti voi ilmaista kieltäytymisensä tai mielipiteensä jne. "Ei onnistu tänään, toiseen kertaan sitten." tms. Eikä tyylillä "EI!" ja luuri kiinni. Edelleenkin, joku saattaa kasvattaa pattia otsassa silloinkin, kun on itse erittäin kohtelias, mutta ei ole oma ongelma se.

Olkaa omia itsejänne, pärjäätte sillälailla parhaiten ja teitä arvostetaan silloin eniten!
Hyvää päivän jatkoa!

keskiviikko 27. helmikuuta 2013

Kaipaan...

...Ennin kotia Lahdessa ja tietenkin rentoa meininkiä ja tommosia kenkiä.

...kesää ja mökille!

...näitä epeleitä 24/7.

...otsatukkaa.

...Berliiniä. Ehkä, jos oon vaan masseissa, ni lähen äidin kans jonnekkin reissuun kohta. Ehkä Berliiniin just. Ja sepäs mulle passaakin!
 ...Pariisia ja kaikkia ulkomaan matkoja ja haluun ulkomaille, niinku olis jo!
...Teemua ja kesäöitä.
...kesää ja Suokkia.

...edelleenkin kesää ja tota sormusta, joka on mun sormessa. Sain sen mun mummilta, enkä löydä sitä mistään. Mä epäilen, että yks ihminen on varastanut sen.

...Dinoa, vaik vihasinki sitä.:D Mut oli se ihan kivakin. Kaipaan myös mun ripakinttuja.

...mun pitkää tukkaa tosi paljon! Ja jotain tommosta vaaleampaa väriäkin. Mulla on tukka aina päin persettä.

...Nastolaa. Tää kuva on sieltä. Muistutan tässä lähinnä haamua, mut väliäkös sillä. Kaipaan myös mun levänvihreitä latvoja.

...edelleenkin Suokkia kaipailen ja ripakinttuja. Ja tota paitaa, joka on ihan teillä tietämättömillä. Myös punanen tukka on kaipuulistallani. Tähän asti olen siis kaivannut hiuksiini vaaleampaa väriä, otsatukalla ja vihreillä latvoilla, mutta punaset ja pitkät?
Kaipaan myös moniamoniamonia muitakin asioita. Kaipaan esimerkiksi kaikkia ystäviäni koko ajan ja perhettä. Mulla on myös ukkia kova ikävä. Ukki kuoli viime lauantaina.:(

Nyt dataan töissä ja huomasin, että kaipaan tällä hetkellä todella kovasti teetä! Joten tsaukki! <3>

lauantai 23. helmikuuta 2013

maanantai 4. helmikuuta 2013

Dogs

Dodiiiiiii nyt enemmän kuvia reissusta. Kivaa oli. Ellen ja Eemil on vaan niin ihania ja rakkaita koiria, ai että! Anton....No siitä kyllä huomaa sitä oikeeta rotikan luonnetta. Sitä ollaan niin jääräpäitä, niin jääräpäitä, että!:D Ja leikkimielisiä vielä. Haha. On se vaan myös ihana. Iso poika jo, massa vaan puuttu (kiva:D). Eemil parka joutuu yksin käydä ulkona pissalla, ettei rupee muiden kanssa riehumaan, ku siltä katkes vasemmasta takajalasta ristisiteet ja Eemil oli ollu sen takia leikkauksessa. Ja jos mennään porukalla ulos, ni Eemilin pitää olla hihnassa.:( Vielä ainakin pari kk. Mutta sitten vapaus ja riemu voittaa!
Kuvien laatu on joissain kuvissa todella surkea, mutta älkää välittäkö. Ja sit joskus, kun opin, että miten mun kännykästä laitetaan kuvat ja videot koneelle, ni tungen tänne kaikki parhaat otokset.
Ellen aamulla. Ihanin!
Ellen hieman hermostu Eemilille, ku se yritti tulla sänkyy. Mut niin kuin seuraavasta kuvasta näkee, niin ne pojat vaan tuli sinne.

Herätyskellomme. Huomatkaa, kuinka nainen on herättyään kauneimmillaan.:)


hottistimmimmi, Anton ja perverssi-Eemil.

Vilman tatska ja Eemil. Kiva spurgu.:D

Anton. Sööttisööttisöötti.
Ellen. Nätti misu!

Eemil ja kuolanoro:D
Ellen, tui tui!

Anton aina riemumielellä.:D


Ellen.
Ellen. Söpis.
Poikaystävän takki ja mutsin tuulihousut takaa seksikkään irmeli/metsuri-lookin. Antonio.
Eemil, Ellen, MAMI, Meitsi ja Anton hihnan päässä. Näyttää hieman kärsivältä tässä.:D
Ellen ja Anton. Vähän jo harmaata pukkaa. :)
Anton ja Ellen. On tosiaankin kivaa muistaa, että Antonille kasvaa vielä vähän massaa...
Ei sit Vilman kans yhtään älytty kattoo, kun oltiin koirien kaa ulkona, ettei Anton NIELE noita risun palasia. Oksens meinaan niiden takia heti kotona matolle.

Eemil. Meiän oma rumilus! Rakas

Koko konkkaronkka! Rakkaat doogsit. Ellen, Anton ja Eemil. Vilman jalka vilahtaa myös. Ellen näyttää tässä surulliselta.:D Voi toista!






















sunnuntai 3. helmikuuta 2013

Landelle landellee

Eemil, Anton ja Ellen
Oltiin viettämässä Vilman kanssa kolme päivää näiden veijareiden kanssa taas. Eilen tultiin takas Helsinkiin. Oli mahtavaa taas ja koiria jälleen kova ikävä! Isompi postaus tiedossa illalla tai viimeistään huomenna! Siinä enemmän kuvia ainakin kuin vaan tämä suhteellisen kuumottava kuva. Ja kertooko joku mulle, että miks Antonilla on punaset silmät ja Eemilillä ja Ellenillä keltaset? Yellow eyed demons and it's a mothafuckin' demon? Ps en kato Supernaturalii!